OZAN IGUINE KIERROS

Ennevahnas Pokrovassah kai muaruavot loppiettih, jiädih vai pelvasruavot. Kui karjalazet sanottih: “Pokrovas lämmät pertih, vilut pihal, n’akoit kuoppah, akat päčil”. Täs aijas akat allettih kezriämäh da nieglomah.

Karjalazien keskes voibi kuulta arbaitus: “Poččine pyöriy, vaččaine täydyy”. Tiijättögo työ, hyvät lugijat, mi se on? Se on värtin, kudamah pyöriy langu naizien nerokäzis.

Mustan, kui minun buabo Anastasija Stepanovna valmisti villua da azui langua. Vunukat käveltih buaban nieglottulois sovis. Ennehäi joga talois piettih lambahii. Karjalazet naizet azuttih villua da nieglottih sobua kogo perehele. Vaigu sidä ennen pidi vie keritä lambahat, valmistua villat, kartata net, lad’d’ata net da azuo niilöis langua. A gu azuo langua, pidi villat siduo kuožalih libo rukkih da värtinän avul azuo langua.

Ennevahnas kuožali oli G-muodoine. Sen pystyoigieh ozah — labah sivottih villua. Sen piduhusozal — kuožalikannal istui kezriäjy, ku kuožali ei lekkunus. Kezriäjy yhtel käil vedi villua, toizel käil kierdi langua da punoi värtiniä. Ennevahnas karjalazet naizet uskottih, gu värtiniä tyhjilleh ei sua pidiä, hos yksi pivustu langua pidäy olla. Langu, gu ristikanzan elaigu, midä pitkembi da lujembi, sidä parembi.

Myöhembä kuožalin sijah tuli rataskuožali. Sit värtiniä punoi ratas. A gu kuožalin ratas lähtis hoduh, pidi jallal painua polguindua. Sit kezriäjy sai jo kahtel käil kerdiä langua. Langua sit kezrättih äijiä teriämbi.

Karjalas tyttözele annettih lahjakse kuožali, konzu häi täytti seiččie vuottu. Tuatto azui sen tyttärele da sit aijas tyttöine algoi opastumah kerdiä langua. Myös nuoril neidizil brihat lahjattih kuožaliloi, kudamii azuttih iče. Konzu neidine meni miehele, hänel priduanoikse annettih lehmy da čoma piirustettu kuožali. Ylen puaksuh tyttärele vierahah kodih muamo andoi oman kuožalin. Kuožali da sen pyörytys, gu ozan iguine kierros, suatti naistu lapsusaigois vahnassah.

Pidäy sanuo, gu langua ei kerritty piätenčoin da suurin pravosluavnoin pruazniekkoin aigua. Kui enne sanottih: “Piätenčoin hyvät emändät ei langua kerritä”. Myös naizet da nuoret neidizet käydih omien kuožaliloinke illaččuloil. Vaigu oli kieldo, illaččuloil kuožalii otettih argipäivin.

Rukilgi ollah omat eloksen merkičykset. Se voi olla avuttajannu da naizen ozan säilyttäjänny. Kuožalin rattahalgi on oma merkičys, sil on igužuksen tunnusmerki. Uskottih, gu kezriäjy langan kerrindän aigua, panou kai omat toivomukset da uskot. Gu täs langas jälles nieglottih omahizil sobua. A ken vie paiči naistu toivottau armahile kaikkie hyvytty da jo kerrindän aigua panou ruadoh syväimen da hengen palazen, gu puolistua omua perehty. 

Tatjana ROMANOVA