MUAMAN NEVVONDAT

Jogahizel on mustoksii, kudamii myö kuolendessah piemmö piäs. Net mustokset lämmitetäh syväindy. Ristikanzu hyväl mielel mustelou tapahtumii, kuduat nikonzu ei toistuta, net jiädih ijäkse mustoh.

Meijän omamualaine Lub’ov’ Mihailovna Zaharova (Prokin L’uba) saneli omis lapsusvuozis, konzu oli hengis hänen muamo da vahnembat vellet da sizäret. Prokin L’uba oli roinnuhes vuonnu 1954 Pižin hierus. Heijän perehes oli kymmene lastu. L’uba oli kaikkii nuorembi. Hänen muamo Natalja Stepanovna Prokuševa (R’am’akova) sai L’uban jo 46-vuodehizennu. Konzu tyttözel täydyi nelli vuottu, kodvazen peräs kuoli tuatto Mihail F’odorovič. Muamo jäi nellän lapsenke. Vahnembat lapset jo ruattih da erähil oldih omat perehetgi. Hyvinny da ruadajinnu ristikanzoinnu kazvettih Prokin rovun lapset. Autettih muamale nostua nuorembii lapsii. Ei unohtettu auttua joga dielos da ruavos.

Vahnembat lapset naittih da mendih miehele. Heil oldih jo omat perehet da huolet. Vaigu armas muamo ainos oli mustos. Ei unohtettu tulla roindukodih. Da vie vunnukkoigi tuodih. Kaikiedah Natalja Stepanovna Prokuševal oli 25 vunukkua, 36 pravunukkua da 25 prapravnukkua. Häi hyväl mielel kaikkii vastai da avutti kaččuo lapsii.

Pidäy sanuo, gu Prokuševien perehes ei olluh laškua ristikanzua. Omal ezimerkil vahnembat opastettih lapsii ruadamah da voittamah kai vaigevukset. L’uban tuatto maltoigo koin srojie dai pertilomut azuo. Myös Mihail F’odorovič oli ylen hyvänny puččimuasterinnu. Hänel kai lähti käis.

Natalja Stepanovnagi oli maltai ristikanzu. Häi ylen hyvin ombeli. Jälles voinua häi kogo hierun eläjile ombeli sobua šinelilois. Kaikkie puutui ruadua täl karjalazel naizel. Da vie lapsii täyzi perti. Vaigu kai pidi ehtie: ruadua dai lapsii kazvattua.

Konzu Natalja Stepanovna sai seiččemäzen lapsen, hänel annettih Muaman kuulužus-ordenan. Kaikiedah häi sai kolme mostu ordenua (I, II da III astien). A konzu L’ubal täydyi kaksi vuottu, muamale Pižih Moskovaspäi työttih kunnivokirjan. Myös naine oli palkittu Muaman ordenal hänen urhotegolois. Kai nämmä ordenat ollah L’uba tyttären perehes. Häi niilöi pidäy tallel da sanelou omil vunukoil, mittuine heil oli prabuabo maltai da ruadai ristikanzu.

Konzu L’uba kazvoi da loppi jo nelländen kluasan hyö muamanke muututtih elopaikan Anuksenlinnah. Natalja Stepanovna Proletarskaja uuličal sillanpiäs osti koin. Kai pižiläžet, konzu tuldih polikliiniekkah, oldih heijän kois. Natalja Stepanovna puolisti kaikkii: omii lapsii, neves’köi, vävvylöi, vunukkoi dai omamualazii.

Lub’ov’ Mihailovna nygöigi mustau muaman nevvondat: «Gu tullou ristikanzu pertih, panguo kiehumah čainiekku da juotakkuo čuajul gost’ua. Ollou midä čuajunke vai ei ole, vaigu älgiä kyzykkiä, rubiego ristikanzu čuajuu juomah. Valakkua da stolah istutakkuo. Ei joga ristikanzu ruohti sanuo, gu himoittau čuajuu juvva. A čuajučuašku nikedä ei köyhänny azu». Toizen dielon muamo sanoi: «Älgiä nikonzu kiitäkkiä omii lapsii rahvahan aigua. Pidäy, gu rahvas iče kiitettäs teijän lapsii». Kolmas naizen nevvondu oli moine: «Opastukkuo ruadamah joga ruadoh. Malto da nero ei ole selläs kannettavu».

Nengomil nevvondil kazvettih Natalja Stepanovna Prokuševan lapset dai omii lapsii opastettih. L’uba nikonzu ei kuulluh, gu muamo čiihuoš omahizih. Häi vaigu silmät lapsih nosti, kačahtih dai hyö ellendettih midä pidäy ruaduo da kunne mennä. Jogahizel lapsel oli oma kodiruado, kudai pidi piättiä. Kaikin autettih omal armahal muamal. Hänel häi päivän aloh pidi ehtie erähät kodiruavot azuo da vie Putilovec-kolhozas da Anuksen sovhozan briguadas ruaduo. Naizel ei olluh aiguo joute istuo. Omah muamah kaččojen, L’ubagi opastui kaikkie ruadamah. Pidäy sanuo, gu tämä naine on maltai ristikanzu. Häi maltau niegluo, ommella, kirjondua, kangastu kuduo. Kui sanou iče L’ubov’ Mihailovna: «Ei ole mostu ristikanzuo, kudai ei malta, on ristikanzuo, kudai ei tahto». A mittumii čomii poimiččuloi häi azuu makrame tehniekan mugah! Mittumii magieloi piirualoi pastau! Da mittuine rahmannoi emändy on tämä karjalaine naine! Kai muaman nevvondat päittih.

Tatjana ROMANOVA