PYHÄLASKUNNU PITKIÄ PELVASTU ČURATAH

Vaste vuotimmo Uuttu vuottu da Rastavua, täs jo kevät kätty andau. Jogi Puhälaskunedäli tuli. Pyhälaskuu vuotetah vahnembat dai lapset, gu se merkiččou talven loppuu da keviän alguu. Tämä on rahvahan yksi vesselis da magielois pruazniekois. Sidä pietäh seiččie päiviä. Tänävuon Pyhälaskunedäli alguou 24.tuhukuudu, lopeh toizennu päivänny kevätkuudu. Sen jälles lähtöy seiččemen nedälin pitky pyhä. Joga vuottu Pyhälaskuu pietäh eripäivin, gu se rippuu Äijypäiväs.

Pyhälaskunedälin aloh joga emändy valmistau gostitandusyömisty, pastau blinua, gu täl nedälil tävvet vačat blinua da kyrziä syvväh. Vie kävväh gostih, lahjoitetah toine tostu da vesselästi menetetäh aigua.

Pyhälaskuu pietäh kogo nedälin. Se jaguou kahtekse ozakse. Aigua ezmässarres kolmenpiässäh sanotah kaijakse, aigua nelläspäiväs pyhäpäivässäh sanotah leviekse Pyhälaskukse. Ezmäzen ozan aigua vie voibi azuo kodiruadoloi, toizen ozan aigua kai ruavot sirrettih da allettih iloillakseh. Enne rahvas uskottih, gu midä parembi da vesselembi piet tädä nedälii, sidä bohatembi da vil’l’akkahembi rodieu vuozi. Rahvas sanottih: «Pyhälaskunnu pitkiä pelvastu čuratah».

Pyhälaskunedälin joga päiväl on oma nimi.

Enzimäinargi — Vastavus.

Tänäpiän alletah pastamah blinua. Ennevahnas ezmäzen blinan annettih kurjil da köyhil ristikanzoil, gu net pandas malittuu kuolluzis sugulaizis. Vie omua kunnivoičustu ozutettih pandajen blina kynnyksel. Pyhälaskun blina merkiččou päivän nouzendua. Ennevahnas se oli mustajazien syömizenny.

Toinargi — Kižuandu.

Tänäpiän kaikin kerävyttih kižoih. Huondekses algoi vessel aigu: rahvas kižattih, čurattih regilöil, ajeltih jiämägyös alah da karuseliloil. Pihoi myöte käveltih iloniekat da veseldettih rahvastu. Tossarren piettih kaččoizet, kudamien aigua nuoret miehet voidih löydiä akan. Gu perehet sovittih molodoloin yhtehmenendiä, svuad’bua piettih ihan Äijänpäivän jälles.

Kolmaspäivy — Magiehut.

Kolmanpiän vävvy kävyi muatkoilluo blinuo syömäh. Tänäpiän vävvyt kiitettih omii muatkoloi da pajatettih kiitetyspajoloi. Naizet da neidizet kerävyttih yhtes, čurattih regilöil, pajatettih vesselii pajoloi da častuškoi.

Nelläspäivy — Vesselys.

Tänäpiän heitettih kai kodiruavot. Rahvas vesselästi piettih aigua. Kižattih, čurattih, kižattih lumuzih, vesselästi piruittih. Kaikin yhtes käveltih kruugukižois da pajatettih.

Piätteniččy — Muatkoin illat.

Piätenčänny muatkoi kävyi gostih vävvyllyö. Häi voi tulla omienke omahizienke da ystävienke. Tänäpiän blinoi pastoi tytär — vävvyn akku. Vävvyl pidi ozuttua, gu häi hyväl mielel vastuau gostii. Nengomat vastavukset-illačut kiinitettih välilöi omahizien keskes. Vessel aigu mustoitti, gu on tulemas lämmy da kevät.

Suovattu — Nadoloin illačut.

Tänäpiän nevesky kučui gostih blinuo syömäh miehen omahizii. Gu miehen sizäret ei oldu vie miehel, nevesky kučui omii miehelemenemättömii tyttöystävii. A gu miehen sizäret oldih miehele, nevesky kučui mieheleolijoi omahizii naizii. Nevesky varusti lahjoi jogahizel nadol.

Pyhäpäivy — Pyhälaskun suattamizet. Maidopyhälasku.

Maidopyhälaskun päivänny rahvas otetah toine toizel prošken’n’ua kaikis abevuksis da vahingolois. Vastavuksennu ollah sanat: «Jumal prostiu». Rahvas kävväh kirikköh.

Maidopyhälaskun nedälii sanotah nenga, gu täl nedälil, suuren pyhän iel ei sua syvvä lihua. Voibi syvvä maido-, kui vie sanotah voisyömizii. Nedälin aloh nuoret dai vahnembat ajeltih val’l’astettuloil troikil, vastavuttih toine toizenke da piettih vesselii pidoloi.

Hyväl mielel kižattih. Kaikis parahin kiža oli lumilinnu. Lumes azuttih linnan korgieloinke seininke. Kižuajat javottih kahtekse joukokse. Joukol pidi ottua lumilinnu omah vallah, toizel joukol pidi sidä pidiä da ei andua murendua. Algoi suuri boju lumuzil. Linnankaččojakse vallittih ristikanzan, kudai andoi kižan allun da sen lopul sanoi ken voitti. Vie yksi kiža oli miehien keskes, konzu hyö ozutettih omua vägie kulakkubojulois.

Pyhälaskun kižoin lopunnu on pöllätyksen polttamine. Se merkiččou talven loppuu da keviän alguu. Täs aijas algau pitky pyhä. Pyhän aigah enne vuassua pandih, syödih siendy, kuaššua, kartohkua, maimua, paččoi. Suures pyhäs voidu, maiduo suitetah kevätarres syvvä. Täs aijas ei kižata, eigo sulhasteta. Äijänpäivässäh pyhitäh da pannah malittuu.

Tatjana ROMANOVA