SVUAD’BU ENNEVAHNALLIZIEN PERINDÖLÖIN MUGAH

Anuksen kanzallizen kirjaston ruadajat puaksuh pietäh pidoloi, kuduat kosketah karjalazii taboi. Etnogruafan päivänny 17.heinykuudu kanzallizen da kodialovehen literatuuran ozaston ruadajat piettih svuad’bua ennevahnallizien tavoin mugah.

Andilas oli omamualaine nuori tyttö Jelizaveta Gusarova, ženihy Mihail Nazarov on roinnuhes Moskvas. Molodoit piätettih mennä kirjoih ženihän roindumual, andilahan roindulinnas kižata karjalastu svuad’bua. Sidä piettih Anuksen kanzallizen muzein huonuksis da sen pihal.

Kui ennevahnas, andilas pakičči vahnembil blagosloven’n’ua da pani kumardustu turkile. Andilahan vahnembat blahoslovittih molodoloi. Oligi itkettäi, Lydmila Ivanovna Mitrukova, kudai pajatti itkuvirren andilahan muaman nimes. Sen aigua gostil nostih kyynälet silmih, muga koski syväindy igävy pajo.

Oligi svuad’bas tiedoiniekku, kudai pani varat. Tiedoiniekannu oli muzein teatran ozuttelii Vladimir Prošeluikin. Pidäy sanuo, gu tiedoiniekan rouli ozitui, gu Vladimir ylen tovelleh ottihes da azui kai ihan ennevahnan luaduh. Meile avutti hänen mučoi Marina Prošeluikina, kudual oli ylen vagavu rouli, häi oli andilahan ristöin tilas.

Muzein pihas andilas myös seizojen polvil turkile pakičči prošken’n’ua da kumardui muan nelläh puoleh. Sen jälles turkkii puistettih nuorien miehelemenemättömien tyttölöin puoleh sanoinke:”Turkii puistan, lembie nostan”. Sit tiedoiniekku pani varat da työnytti molodoloi kirikköh. Venčavustu piettih Sändämän manasterin kirikös.

Venčavuksen jälles molodoit tuldih Suuren Sellän hierun muzein kodih. Täsgi svuad’bu jatkui ennevahnallizien taboin mugah. Koin kynnyksel molodoloi vuotettih ženihän vahnembat leivänke-suolanke da obrazanke. Molodoit suadih blahosloven’n’at, syotettih toine tostu leiväl da sen jälles mendih pertih.

Andilas harpai kynnykses poikki sanoinke: ”Hukku pertih, lambahat laučan al”. Lykkäi dengan päčile da riputti käzipaikat. Stolan tagua molodoit istuttih turkile da heijän ies oli pandu obrazu, kudai rubieu puolistamah heidy kogo ijän. Jälles hyvityssanoi andilahal tukat oldih palmikoittu kahteh kassah da kabrastettu, kuigi pidäy olla miehelemenendän jälles. Täs nuori mučoi andoi lahjakse paikat omil tyttödovarišoile.

Gost’at istuttih da juodih čuajuu šipainiekoinke. Tiedoiniekkugi oli kučuttu stolah. Täs häi molodoloi syötti kuašal yhtel luzikal, gu perehes olis sobu da toine toizen ellendys. Molodoit annettih hänele lahjan vararuadolois. Svuad’ban vedäjät saneltih erähis kanzallizis tavois. Molodoit da gost’at hyväl mielel tiijustettih da kačottih, kui karjalazet ennevahnas yhteh mendih, kui da midä ruattih. Myö annoimmo lahjakse eruomattomat tytit, kuduat vardoijah nuordu perehty eruomizes da sanellimo midä merkitäh tyttilöin värit. Čuajun jälles kaikin lähtiettih pihale kävelemäh kruugukižois. Sen jälles muzein ruadajat piettih tuttavusmatkua hieruu myöte da lopukse kižattih ennevahnallizih kižoih. Svuadban gost’at jiädih hyväs mieles. Ženihän puoli tiijusti da nägi äijän karjalastu tabua. Kuibo toizin, gu mies otti mučoikse karjalazen neidizen. Mielyttäy, hu nuorižo kiändyy karjalazien perindölöin puoleh da laskou ennevahnallizii taboi omah elaigah. A myö tahtommo toivottua nuorele perehele kaikkie hyvytty elaijas. Anna perehes ainos on sobu da rakkahus! Anna kai ennevahnallizet väit da varat, kuduat oldih pandu svuad’ban aigua tiedoiniekannu vardoijah tädä perehty kaikes pahas da tuvvah vaigu hyvytty sugupolves toizeh. 

  Tatjana ROMANOVA