HYVÄ SANA SYVÄINDY LÄMMITTÄY

Myö puaksuh sanommo toine toizele “passibo” sanuo, kudai tuou hyviä mieldy joga ristikanzale. Sanotah, gu kiitokset hyvienke mielinke tuvvah kui hyviä tunduo, mugagi tervehytty. Tiijättögo työ, hyvät lugijat, gu 11 päivänny pakkaskuudu kogo mieros pietäh Passibon libo kui vie sanotah kiitossanan päiviä?

Sana “passibo” ilmestyi fransien sanakniigas, kudai piäzi ilmoih Parižas vuonnu 1586. Vaigu tädä sanuo rahvas ruvettih käyttämäh paginas XX-vuozisual. Enne ristittyzet käytettih “kiitos” sanuo, ven’akse se on “благодарю”. Täl sanal on merkičys “lahjoitan sinule hyvytty”.

Ven’al pappi Avvakum rubei ezmäzenny käyttämäh paginois “passibo” sanuo, kudamal oli merkičys “piästä Jumal”. Arhiepiskoppu Ioann Zlatoust enne kuolenduo sanoi: “Passibo Jumalal kaikes!” Toizin sanojen vagavus da kiitos ollah ristikanzan piälimänny mielikuvannu. Sendäh gu rahvas ei unohtettas passiboija toine tostu, oldas kunnivokkahinnu ristikanzoinnu, ruvettihgi pidämäh Passibon päiviä rahvahien välis.

Ven’an valdivosgi pietäh tädä päiviä. Tänäpiän pietäh kilboi, lahjoitetah lahjoi. Opastuslaitoksis sanellah kul’tuurutavois da ičenviendytavois. Myös pietäh hyvyönluadijoi konsertoi da suannuot jengat annetah ristikanzoil, kuduat tarvitah abuu. Tänäpiän joga toine azuu midätahto hyvytty. Kaikin häi tietäh, gu hyvä sana libo dielo tulou järilleh.

Ven’alazes folklouras on äijy sananpolvie, kuduat ollah omistettu “passibo” sanale: “Passibo sil, ken syöttäy da juottau, a kahtu kerdua passibot sil, ken leivät-suolat mustau”. Libo vie nengoine: “Omua passibuo älä žiälöiče, vierastu älä vuota”.

Puaksumbah sanokkua kiitoksii, älgiä žiälöikkiä kiitändysanoi. Eihäi nareko sanota, gu hyvä sana syväindy lämmittäy. Avvoimielizesti sanottu kiitossana tuou pozitiivua da hyviä mieldy kui omahizil, mugagi vierahil. “Passibo” sanal häi on roindumerkičys, ozan merki, muan da taivahan yhtevys, miehen da naizen olemus.

Tatjana ROMANOVA

Ei hyvä hyvittelei hyvyön azuttuu.

Ken hyvitteleh — kalmas azettuu...

Ken hyvyön azuu da sit velgou ainos,

Sil hyvä on vai hyödymizeh vaino.

Ken hyvyön azuu iččeh kuuluhuokse:

Ei hyvä kuulo hälle jälles juokse.

Ku koiru — iel, ga muga paha sluavu.

Ei pyzy pystyi hyvyön tyhjy huavo.

Min azut kielahuattah, yhtes syväinkäskys,

Se eläy rahvahas... se eläy... äski.

***

Myö huolitammo panna hinnan

Da pahal sanal nimittiä,

Vai odva nähtyy ruman pinnan,

Ku puu sai pettiäs pimittiä.

On ruma rungo vizakoivul,

Ga syväin čoma verratoi.

Roih veičenpiä dai liipas oivu,

Ei olle azui herotoi.

On miesgi eräs pahas sovas...

No älä kieli kiirehtä,

On puaksuh sana moine kova,

Kai hеngi bokkah siirähtäh.

V. Brendojev