Tiä ijänke vastavuu igä

Vie ei muga ammui meijän rahvas oldih parahinnu lugijoinnu kogo mieros. Hyväl mielel kogo perehin käydih kirjastoloih. Ongo se muga nygöi, konzu meijän elaigah tuli tehniekan kehitys da internettu? Dmitrii Sergejevič Lihačov sanoi: ”Kuni eläy kirjasto — eläy rahvas, kuolou häi — kuolou meijän mennyt dai tuliiaigu”.

Meijän Anuksen kanzalline kirjasto 27.tuhukuudu täyttäy 160 vuottu. Minä olen ozakas, ku puutuin ruadamah kirjastoh. Lapsennu ylen suvaičin lugie kniigoi. Se himo on minunke kogo elaijan. Hyväl mielel joudaval aijal luven kniigua. Suvaičen, konzu kniigan libo sanomulehtilöin sivut šuršetetah käzis. Nygyaigaine nuorižo lugou äijän uudistu internetas.

Dai parembi lugou elektronkniigoi. Vahnembi polvi parembi tulou kirjastoh da ottau kniigoi lugiettavakse.
Meijän lugijois on kirjaston bohatus. Heih nähte ruammo myö — kirjaston hoidajat. Hyväl mielel piemmö pidoloi, azummo temuatiekkuozutteluloi, autammo vallita literatuurua. A meijän lugijat tuvvah lahjakse kniigoi da jätetäh omat sulavat sanat.
Votgi kirjaston roindupäivän iel hyö saneltih, midä merkiččou kirjasto heijän elaijas.
Svetlana Ivanovna Red’kina: ”Kirjasto — tiedoloin pyhäkodi. Täs minä huogavun. Ylen suvaičen paista kirjaston ruadajienke. Minuu mielytetäh kai pivot, kudamii pietäh kirjaston seinis. Ylen puaksuh kirjaston kanzallizen da kodialovehen literatuuran ozaston ruadajii voibi kuulta karjalankielizis uudizis. Se ylen mielyttäy. Tahton toivottua lykkyy ruavos! Anna herrat autetah sellittiä kai probliemat. Anna tiedoloin pyhäkodi ruadau da tuou hyviä mieldy omil lugijoil!
Vuozipäivänke teidy!”
Nina Petrovna Kinnijeva: ”Minuu kirjastos mielyttäy kai. Ainos uvvistetah kniigoin ozutteluloi. Puaksuh pietäh foto- da kuvien ozutteluu. Hyväl mielel pagizen kirjaston ruadajienke. Hyö ainos kunnivoijen da hyvyöntahtojen vastatah kyzymyksih. A mi mieldykiinittäjiä piduo hyö pietäh! Passibo teile kaikile, gu hyvin vastatto meidy täs lebävökeskukses!”

Rena F’odorovna Fomina: ”Kirjasto on kul’tuurukeskus. Anuksen kanzalline kirjasto yhtistäy ylen äijän rahvastu. Täs seinis on mennyt dai nygöine aigu. Tahtozin toivottua kirjastole, gu sil olis uuzi eri huonus, kus oldas eriže pertit lujijoih, vastavuksih, pidoloih da konferensieh nähte. Da vie gu vois tulla kirjastoh da paginan keskes juvva koufeidu libo čuajuu, se olis paras kohtu meijän linnas”.
L’ubov Nikolajevna Prilukina: ”Suvaičen lugie, puaksuh otan kniigoi, enimyölleh runokogomuksii. Mielytetäh kniigat karjalazen rahvahan kul’tuurah da taboih nähte. Meijän kirjastos pietäh ylen hyvii pidoloi da literatuuruvastavuksii. Ruadajat ollah rahmannoit da hyväsydämellizet inehmizet”.
Pidäy sanuo, gu Anuksen kanzallizes kirjastos tottu ruatah hyväsydämellizet rahvas. Kui jo kirjutin enne, minä olen ozakas, gu ruan kirjastos. Minunke yhtes ruatah inehmizet, kuduat ainos ollah valmehet auttua omil lugijoil. Erähät lugijat kävväh meillyö pagizemah, gu eletäh yksin. Hyö tietäh, gu kirjastos heidy kuunellah, autetah dielol libo nevvol. Kirjaston hoidajal pidäy olla tiedäjänny, opastajannu, psiholougannu. A nygyaigazes mieros pidäy maltua käyttiä tiedoko nehtu da ruadua internetasgi. Minun rinnal ruatah naizet, kuduat kaikel syväimel armastetah omua ruadua. Äijät heis kogo ijän ruatah kirjastos lugijoin hyväkse. Hyögi annettih vastavukset, midä merkiččou kirjasto heijän elaijas.

Galina Mihailovna Fedulova: ”Nämmis kiänettylöis karjalakse runorivizis on kai minun kosketus armahah ruadoh, kudamal minä annoin kai omat vuvvet da väit”.
Minä ruadoh astun ihalmos
Rounogu suurel pruaznekal.
Nagratto minuu?
Nagrakkua! Se on ihan tozi.
Minun ruado on gu päiväine,
Kudai rahvahal dai minul pastau.
Syväimen avuan kaikile,

Sit ičegi suan rauhua.
Tiä hyväh da puhtahah uskottau,
Tiä ijänke vastavuu igä.
Toven sanon! Ruadua kirjastos
Ei ole parembua nimidä!
Julija Nikolajevna Kondratjeva: ”Tämä on paikku, kus säilytetäh taboi. Sil aijalgi tämä on paikku uuzih mielih da projektoih nähte. Se on moine ruandu, kus ezmäzel paikal ainos rodieu Lugii. Täs ruatah uvvenluadijat da
samanmielizet rahvas, kudamil Kniigu, muaman kieli da karjalaine kul’tuuru on sydämes.
Natalja Gennadjevna Jevstratova: ”Kirjasto, ku toine kodi, kus on lämmin da mielužu! Miero, kudamas vastavus kniiganke, lugijoinke — on oza!”
Kui sanoi vie yksi meijän kirjaston suuri dovariššu, meijän auttai — Vladimir Vasiljevič Lukin: ”Anuksen kanzalline kirjasto on minun elaijan oza.”
Tahtozimmo, gu meijän lugijoil kirjasto rodies parahannu huogavuspaikannu. Myö ajattelemmo, gu kirjaston syväinny
ollah meijän lugijat. Myö ruammo omieh lugijoih nähte. Meijän ystävällizet välit lugijoinke riputah sit šeikas, kui myö vastuammo heidy, kui pagizemmo. A täsgi rahvaskunnan silmis rippuu kirjaston mielikuva da meijän ruavon hyödy. Myö tahtozimmo, gu kaikil meijän kirjaston lugijoil da kävyjil olis mielužu olla kniigan pyhäkohtas. Gu rahvas lähtiettäs
meilpäi ihastuksis. Konzu kai tapahtuu hyvin, sitgi ruado tuou hyviä mieldy.
Lopukse tahton toivottua omil ruadodovarišoile, kirjaston endizile ruadajile da meijän armahile lugijoile da auttajile
ozua elaijas, lykkyy, tervehytty! Anna todevutah kai toivomukset! A myö — kirjaston ruadajat iellehgi rubiemmo ruadamah lugijoin hyväkse. Tulgua, myö vuotammo teidy.

Tatjana ROMANOVA