NELLI PERTIS, VIIJES RINNAL

Tiijättögo midä merkiččöy tamä arbaitus? A tämä: viizi lastu yhtes nieglotus päčis istutah. Vastavus: alazet libo kindahat. Talvel myö kaikin šuorivummo, gu meil olis lämmin. Panemmo šarfat kagloile, peitämmö käit alazih.

A tiijättögo työ, hyvät lugijat, midä merkiččou sana «alaine». Yhtet sanotah, gu tämä sana tuli Skandinaviespäi vihažniekoinke. Toizet sanotah, gu sana merkiččöy vardoičustu. On vie kolmas versii. Sanotah, gu alazet ollah keitetty. Mindäh? Sendäh, gu net ollah nieglottu villas libo villas vanutettu. A villat enne nieglonduo pidäy pidiä hiilavas vies. Sendähgi sanotah, gu alažet ollah keitetty.

Venäl alazet tuldih käyttöh XIII-vuozisual. Karjalas, duumain, ruvettih käyttämäh vie enne, gu käit oldas lämmäs. Enimyölleh alazii käytettih prostoit rahvas. Oldih olemas nieglotut da čomat ornuamentoinke alazet, kudamih peitettih omat käit neidizet da naizet. Miehil oldih alazet prostoimbat. Ruavos miehet käytettih enimyölleh kindahii. Kindahat oldih ommeltu kangahas da nahkas. Ylen puaksuh, gu käzil olis lämmin, miehet ruavon aigua villazien alazien piäle pandih kindahat.

Kalan pyödäjil oldih kindahat, kuduat oldih ommeltu hevon harjas. Nengomat kindahat ei laskiettu vetty da ei muga terväh kuluttu. Mečästäjät talvel käytettih nahkukindahii, kudamis ezisormih nähte oli azuttu loukko, gu olis parembi ambuo da panna ridoi elättilöih. Sepälgi oldih omat kindahat, kuduat vardoittih käzii päčin räkes da tules.

Myös karjalazil oldih omat tavat svuad’ban aigua, konzu alazilgi oli oma merkičys. Kodžat andilahan kodih tulduu, kyzyttih neidizen vahnembil, voibigo panna alazet pualičal. Gu koin ižändät annettih luba, sit kozičendu rodieu pietty. A gu lubua ei annettu, kodžat lähtiettih iäres.

Myös ženihäl venčan aigua kirikös pidi olla alazis. Hos mittumal vuvvenaijal. Vaigu stolan tagua mies heitti alazet. Svuad’ban alazil oli tiedovusmerkičys.

Pidäy sanuo, gu karjalazet neidizet da naizet ylen hyvin maltettih niegluo alazii. Enimyölleh nieglottih lambahan villas viijel nieglal. Vaigu oli neroniekkua, kuduat maltettih niegluo yhtelgi nieglal. Oligi mužikkoi, kuduat nieglottih ičele yhtel nieglal kindahii. Yhtel nieglal nieglottu kinnas libo alaine ei riiččivunnuh. Kalastajat da mečästäjät ičele nieglottih alazii libo ommeltih kindahii, toizin sanojen azuttih niilöi omil käzil. Sidä sanottih elinhommien tiedoihukse.

Kui kirjutin enne, enimyölleh alazii käytettih prostoit rahvas, muanruadajat. Bohatat rahvas pandih piäle talvisovat pitkinke hiemualoinke. Vaigu moudu vaihtui, hiemuat roittih lyhyöt. Bohatatgi ruvettih käyttämäh alazii. A gu erota muanruadajis, hyö čomendettih niilöi žemčugoil da kuldazil niittilöil. Erähis perehis nengomii kallehii alazii annettih tuatas poijal da ielleh sugupolves toizeh.

Ennevahnas, gu mennä miehele, andilahal pidi niegluo alazet ženihän omahizil. Kačottih, kui hyvin neidine maltau niegluo libo ommella. Joga alazes pidi olla omahine ornuamentu, tostu kerduo yhtenluadustu kirjuo azuo ei suannuh.

Nygöigi on olemas äijy karjalastu naistu, kuduat nieglotah čomii alazii da čomendetah niilöi ornuamentoil. Joga ornuamental on oma merkičys, kudai tuli meillyö ennevahnallizis aijois. Rombu merkiččöy hyvytty da ozakastu elostu. Uallakas viivu merkiččöy eloksen liikundua, nuorahine ornuamentu, gu ristikanzal toivotetah ozakastu da pitkiä igiä. Ristazet merkitetäh tuldu da liekkii. Kalan ornuamentu merkiččöy muanvägie, päivästy da lämmiä. Joga kirjal da ornuamental on oma vardoičusmerkičys.

Ihan nengomua čomua alastu nieglou meijän omamualaine umbikarjalaine naine Alavoizespäi Vera Mihailovna Larionova. Hänen alazii voibi ostua Anuksen dai Petroskoin laukois. Vera Mihailovna nieglojes panou omat väit da hengen. Vikse sendäh hänen alazet ollah ylen lämmät.

Lopukse tahton sanuo kaikil lugijoil, šuorevukkua talvel, gu olis lämmin. Anna ennevahnallizet ornuamentat tuvvah teile hyviä mieldy. Gu kaččojen omih alazih, työ mustelizitto, kui lapsennu peitittö käit alazih, kudualoi enimyölleh nieglottih teijän armahat buabat. Kui kižaitto kivoksis, pyörittelittö lumikiäkkyzii, kudamis azuitto lumiukkuo. Hos kodvazekse omis mustelmis kiänykkiä lapsusaigoih da ihastelkua mennytty huolemattomua elaigua. Olgua tervehen!

Tatjana ROMANOVA