OMAMUALAZET STALINGRUDAN TORAS

2.tuhukuudu rodieu 80 vuottu, kui Ruskien armien saldatat voitettih vihaniekkoi Stalingruadan toras. Se kesti 200 päiviä (17.heinykuudu 1942 — 2.tuhukuudu 1943) nygyaigazien Voronežan, Rostovan, Volgogruadan da Kalmikien Tazavallan alovehil. Tämä tora rodih kovannu da merkičyksellizenny Suuren Kodimualazen voinan aigua. Mollembis puolis vojuittih enämbi kahtu miljonua saldattua, enämbi yhty miljonua kuoli da kadoi tiedämättömih.

20 germuanien diviziedu alistuttih vägevembän Ruskien armien ies. Tämä tärgei tora muutti Suuren voinan menon. Germuanien samanmielizet Turcii da Japounii hosgi olgih bojuvalmistuksis, ei ruohtittu algua voinutoimii Nevvostoliiton vastah. Stalingruadan tora lähendi Toizen frontan avuamizen.

Ruskien armien saldatat, enimyölleh tavallizien muanruadajien perehien poijat vojuittih da voitettih täs toras. Oli urhomiehien keskes karjalastugi miesty. Anuksen piirispäi Stalingruadan toras vojuittih seiččie hengie.

Girijev Vasilii Andrejevič Puutilan hieruspäi voinan allus puutui Volhovan frontale. Vuonnu 1942 loppi opastundan vojennoin poliitiekkuopistos. Jälles opastundua händy työttih Stalingruadan frontale. 29.kylmykuudu vuonnu 1942 bojun aigua häi sai surmallizen ruanan. Jo jälles voinua vuonnu 1980 Vasilien velli Girijev Nikolai Andrejevič ajeli Volgogruadan alovehel Maiskii kylän kalmale, kus on pandu muah meijän omamualaine urhomies. Karjalaspäi vellen kalmale häi toi koivuzen. Toinah nygöigi kazvau se koivuine da šohizou omil lehtyzil karjalazen miehen kalman piäl.

Kudel’nikov Ivan Aleksandrovič Anuksespäi vastai Suuren voinan vuonnu 1941 Karjalas. Kaksi kerdua oli ruanittu. Jälles opastundua pulem’uottuopistos händy työttih Stalingruadah. Hänen tiijustelujoukko, kudaman komandiirannu oli Ivan Aleksandrovič puutui linnan kohtah, kudamah opittih puuttuo vihaniekat, gu avuttua piästä kierrokses Paul’usan joukko. Meijän urhomies oman joukonke katkai vihollizien puolistuksen Mariinskaja kyläs. Vihaniekoil pidi myöstyö. Täs urhotevos meijän omamualaine sai Ruskien Tiähten kunnivomerkin.

Vuonnu 1943 pakkaskuul Ivan Aleksandrovič oli myös ruanittu. Jälles voinua häi tuli kodih. Ezmäi ruadoi opastajannu, jälles 30 vuottu oli Anuksen piirin kinosistieman piälikönny. Myös häi avutti perustua Anuksen kodialovehmuzeidu. Da vie ehtii vastavuo lapsienke da opastua suvaija omua muadu. Täs ruavos häi monen kerdua sai kunnivokirjazet.

Bobin Mihail Nikolajevič Immalaspäi puutui armieh vuonnu 1939 da Suuren Kodimualazen voinan aigua oli artileristannu. Häi puolisti Stalingruadua. Jälles voinua tuli kodih. Voinah nähte omahizile ei sanelluh. Mihail Nikolajevič oli palkittu Stalingruadan puolistamizes, Varšavan piästämizes, Berlinan ottamizes medaliloil, Ruskien Tiähten da Kodimualazen voinan kunnivomerkil. Kaikkie sai nähtä voinan aigua miehel Immalaspäi.

Mihailov Dmitrii Ivanovič Kapšoilaspäi oli otettu armieh oraskuul vuonnu 1941. Besoučas Petroskoin rinnal srojii lendokentiä 25 päiviä. Voinan algajen mies puutui jalguväin divizieh da puolisti Kirovskoin raududorogua. Jälles oza vedi Stalingruadan čupul Kalač raudutieazetuskohtah. Täs tankubriguadan kunnas nuori mies piästi muadu vihaniekois. Hyökkävyksen nelländenny päivänny Dmitrii Ivanovičan tanku oli poltettu. Häi ehtii piästä tankan lattien loukos läbi da rotkon piäliči puutui omahizilluo.

Titkov Nikolai Aleksandrovič Anuksespäi oli gvardien divizies kudaman komandirannu oli Rodimtsev Aleksandr Il’jič. Divizii urhollizesti torai vihaniekkoinke. Meijän omamualazel miehel sil aigua oli vaigu 18 vuottu. Kai 200 päiviä häi puolisti Stalingruadua.

Kuznetsov Anatolii Stepanovič Tuulokselpäi puutui voinale 19-vuodehizennu. Vuonnu 1943 Stalingruadan toran aigua oli äijäl ruanittu. Jälles gospital’ua vojuija ei voinnuh ga ruadoi vardoičusjoukos. Jälles voinua tuli kodih da ruadoi Tuuloksen meččuruadokeskukses.

Šmälin Aleksei Sem’onovič Vas’oinhieruspäi lähti frontale yhtes tuatanke. Voinal rodih komunistannu. Oli palkittu medaliloil da kunnivomerkil. Nelli kerdua oli ruanittu. Jälgimäzen kerran ruanindan jälles Aleksei Sem’onovičua komisuittih. Kodih tulduu ruadoi lespromhozas, oli meččyruadokeskuksen muasterinnu. Omamualazet ruadajat händy kunnivoijen kučuttih Sem’oničannu. Häi ehtiigi vediä yhteiskunnalistu ruadua. Vuonnu 1975 oli kunnivoitettu Ligakuun vallankumovuksen kunnivomerkil. Elaijan jälgivuvvet Aleksei Sem’onovič eli Yllözes poijanke.

Seiččie karjalastu urhomiesty, seiččie elaijan ozua. Stalingruadan tora yhtisti meijän muan erikanzoin ristikanzoi, kudamien keskes oldih karjalazetgi. Yhtes toizienke hyö piästettih omua muadu vihaniekois. Toran aigah varavontundo muutui rohkevukseh. Meijän Ruskien armien saldatat tiettih, gu sellän tagan ollah kodirandu da armahat rahvas, kudamii pidäy piästiä. Tämä ajatus andoi vägie torata, kestiä kai vaigevukset da jiähä hengih. Ei ole perehty, kudamua ei koskenuh voinan siibi. Äijät ei tuldu, jiädih sil voinal ijäkse, gu elättäs jälgeläzet. Meile — urhomiehien jälgiläzile ei pie unohtua kenel vellas olemmo, gu elämmö täl mual.

Tatjana ROMANOVA