HYVIÄ HUONDESTU, VAR’A!

Uskottogo työ čuudoh? Uvven vuvven aigua teijänke voi tapahtuo ihan kummalline tapahtus. Tänäpäi minä tahton teile ezittiä kerdomuksen, kudaman luvin internetas. Tämä tapahtus satui pienen tyttözenke. Luvekkua yhtes lapsienke. Lapsethäi uskotah, gu čuuduo on olemas täs elaijas.

Konzu meijän Var’a tyttärel oli nelli vuottu, myö akanke Uvvekse vuvvekse lahjoitimmo hänele lainehikkahan popugai-linnun. Tytär tahtoi koiran libo kažin, vaigu myö emmo voinnuh pidiä elättii meijän pienes fatieras. Popugai-linnule annoimmo nimen Korrudo, ihan kui “Aibolit Douhturi” kniigas. Var’a ylen suvaičči linduu. Kačoi händy, syötti. Iče fruktoi ei syönnyh, gu Korrudol enämbäine puuttus.

Kahten kuun mendyy tytär opasti linduu pagizemah. Joga huondestu Var’a havačui da ezmäzikse juoksi linnun kodazelluo. Se jo vuotti da tervehti: “Hyviä huondestu, Var’a!” Vie popugai-lindu maltoi sanuo: “Var’a da Korrudo ollah dovarišat”.

Kerran kezäl myö laskimmo lendelemäh linnun fateruo myöte. Silkeskie tuuletusikkunaine avavui — vikse pahoi oli salvattu, Korrudo lendi ikkunah da hävii. Var’ale se rodih ynnällizenny gor’annu. Tytär joga päiviä itki. Pihal olles kačoi ymbäri da silmil ečii omua dovariššua. Ainos kois olles kaččeli Korrudon fotokuvii. Myö akanke piätimmö lahjoittuo uvven elätin, ostimmo suuremban da harvinaizen popugai-linnun, gu Var’a pidäs huoldu da toinah unohtas Korrudon. Vaigu tytär ni kaččuo ei voinnuh uvveh linduh, gu hänen mieles muga häi menettäy oman dovarišan, kudamua ylen äijäl suvaičči.

Uvven vuvven ies Var’a kirjutti kirjazen Pakkasukole. Kirjazes häi pakičči gu popugai-lindu tulis järilleh kodih. Myö yhtes hänenke kavyimmö panemah kirjastu poštujuaššiekkah. Uvven vuvven yön aigua Var’a loppemattah juoksendeli ikkunalluo kaččomah eigo tulluh Korrudo. Vaigu čuuduo ei tapahtunnuh.

Monipäivien mendyy myö opimmo tytärdy suostutella kaččomah uuttu Keša popugai-linduu da opastuo sidä pagizemah, vaigu Var’a ylen igävöičči omua ezmästy linduu. Silkeskie myö pertispäi kuulimmo: “Hyviä huondestu, Var’a!” Ezmäi myö emmo ellendännyh mi tapahtui. Minä ajattelin gu Keša sanoi sen. Myö menimmö pertih. Kuuzel tiähten rinnal istui Korrudo. Lindu tuli järilleh mugaže, kui lendi — tuuletusikkunazes.

Meidy tämä tapahtus kovah liikutti: kui lindu jäi eloh nengomas vilus? Se kuslienne lendeli puolivuottu, midälienne söi da tuli järilleh. Tovelline tuhluajupopugai-linnun järilleh tulemine! Minä enne ajattelin gu semmoine tapahtumus voi olla vaigu kinos. Myö akanke olimmo ylen hyväs mieles, a mittuine ozakas oli tytär ni sanuo ei sua. Nygöi Korrudo da Keša eletäh yhtes kodazes, a tytär suvaiččou da kaččou mollembii popugai-linduloi.

Karjalakse kiändi Tatjana ROMANOVA